Sylvian laulu

Sakari Topeliuksen runosikermä Sylvian laulut kertoo häkistään vapautuneesta pikkulinnusta. Lintunen katselee korkealta pohjolan kaunista luontoa, nauttii vapaudesta ja laulaa iloiten kohti taivasta. Runosikermän tunnetuin kappale on Sylvian joululaulu, jossa lintu lähettää Sisiliasta lämpimiä terveisiä pohjoisen talveen. Laulujen lintu on mustapääkerttu, Sylvia atricapilla.

Sylvian laulu

Z. Topelius, Helsingissä 9.6.1853
Kokoelmasta ”Sylvian lauluja” (Sylvias visar)

Ken raikas sävel sä lienetkin,
saloilla, laaksoissa kaiut;
ja kaukaa korvesta alati
ja sinitaivaalta raiut;

mi hiljaa tuulessa kuiskailet
ja aallon kuohuissa pauhailet
ja lohdun rintaani saatat.

Oon lintu ilmain ma iloisten,
mi liidän taivahan laella.
Oon laakson, tunturin tuulonen,
mi huiskin huolia vailla.
Oon laine kirkkahan lahdelman,
oon viesti tarhoista taivahan,
oon hoiva huolien mailla.

Niin onhan ilomme, emme voi
sen panna luonnolle paulaa.
Niin rannan aaltosen kuiske soi,
niin lehdon linnut ne laulaa,
niin hiukan huolta se helkähtää,
mut vapaa, raikas on ranta tää,
veet vapaat Suomea kaulaa.